1 Hyvää mieltä tuottamassa
Olen viime aikoina tullut koko ajan enemmän huolestuneeksi jatkuvasta kehittämisestä, kaikkialle ulottuvasta tulosvastuusta ja kiireestä sekä stressaavasta elämästä, jota me kaikki nykyään elämme. Jos jatkamme samaan tyyliin, eikä arvomaailmamme muutu, miten voimme kasvattaa tulevasta sukupolvesta vähemmän kiireettömiä, toisensa huomioonottavia, toisiaan kannustavia ja oikeasti empaattisia tulevaisuuden kansalaisia. Miten tulevaisuuden koululaiset oikeasti poikkeaisivat niin paljon meidän aikamme lapsista?
Tunneäly, erilaiset tunne- ja sosiaaliset taidot tulevat olemaan tulevaisuuden oppilaan tärkeitä ominaisuuksia. Sillä maailmastamme ei tule pehmeämpi, eikä helpompi paikka elää – ei, vaikka niin haluaisimme ajatella. Jos ihmiset, jotka siellä elävät ottaisivat toisensa huomioon paremmin, auttaisivat toinen toisiaan, ajattelisivat toinen toisiaan ja kuuntelisivat toinen toisiaan, meillä voisi olla vielä toivoa. Siis kohtaisivat toisensa, ihan todella.
Vaikka haluamme ajatella, että elämme sivistysvaltiosssa ja, että meillä on kaikki asiat hyvin, niin todellisissa ihmissuhdetaidoissa olemme vielä hataralla pohjalla. Kehitysmaissa voivat taloudelliset ja aineelliset puitteet olla paljon huonommalla tolalla, mutta siellä ei jätetä toista yksin. Esimerkiksi perheestä ja toisista huolehtimisen merkitys on aivan erilainen kuin meillä täällä korkealle kehittyneessä Suomen maassa.
Hyvän mielen viikon tavoitteena on tuottaa toisillemme hyvää mieltä, sekä lähteä pois koulusta ja nähdä miten hyvää mieltä voi jakaa pienelläkin eleellä.Tarkoituksena on vierailla viikon aikana eri kohteissa päiväkodeista, vanhusten hoitolaitoksiin. Luokassa pohdimme tunteita, teemme erilaisia harjoituksia myös draaman avulla, sekä tuotamme materiaalia ja teemme haastatteluita vierailujen aikana. Lopuksi teemme yhteenvedon, mitä viikkomme meille on opettanut.
