7 Tulevaisuudessa..
Toivoisin, että kun tällaisen projektin vie luokan kanssa läpi, niin siitä nousseita ajatuksia voisi jollakin tasolla pitää aina mukana. Eräässä nettiyhteisössä, johon kuuluin oli tapana järjestää yllätysystävä -kuukausia. Eli valittiin ystävä jokaiselle ja tälle ystävälle tuli lähettää kuukauden ajan silloin tällöin, ihan jotain pientä, mielen virkistykseksi. Se saattoi olla, vaikka nettikortti eli hyvän mielen tuomiseen ei tarvittu rahaa. Myös itse tehtyjä yllätyksiä harrastettiin, sekä lempiteetä tai suklaata. Mutta ideana ei koulussa mielestäni saisi olla se, että siihen tarvittaisiin rahaa, vaan hyvän mielen tuottaminen tulisi tapahtua ihan ilmaiseksi.
Miksei harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jotka jokaisella oppilaalla ovat erilaisia, voisi hyödyntää myös opetuksessa? Jokaisella oppilaalla olisi hyvä olla “asiantuntijan – rooli” , jossakin asiassa. Voisi olla dinosaurus- asiantuntija, jalkapallo-asiantuntija, tanssin – asiantuntija jne jne.. Näitä rooleja hyödyntämällä saadaan jokainen oppilas tuntemaan itsensä hyväksi ja tärkeäksi ja voisimme myös näiden kautta jakaa yhdessä niitä kokemuksia, jotka saavat jokaiselle hyvää mieltä aikaan. Ja jos joukossa on joku, joka kokee, että häneltä ei varmasti sellaista asiaa löydy, niin emmeköhän me keksi sen yhdessä ja vaikka pikku hiljaa 
Jos aina jossain pinnan alla voisi opettamansa luokan kanssa säilyttää positiivisen pohjavireen, niinä tympeinä päivinäkin, uskon, että minulla opettajana, että oppilailla oppijoina on mukava olla ja mukava tulla kouluun. Tämäntyyppisen keskustelun läpi käynyt luokka varmasti tiiviistyy porukkana ja kokee erilaista ryhmähenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Monen muun asian läpikäyminen helpottuu, kun tunnelma on hyväksyvä.
Ehkä tämä kaikki kuulostaa niin naiivilta, mutta toisaalta, ei elämässä mitään saa aikaan negatiivisella asenteellakaan. Miksei sitten hieman yltiöpositiivista yrittämistä ja asennetta ja ehkä vielä ripaus spontaania elämänasennetta? Uskallusta kokeilla jotain aivan muuta.
