6 Yhteenvetoa ja arviointia
Tarkoituksenamme oli suunnitella toteuttamiskelpoinen opintokokonaisuus tulevaisuuden kouluun.Halusin toteuttaa jotain todellista ja tärkeää, jotain joka jollakin tasolla koskettaa meidän jokaisen sisäistä maailmaa. Teknologian hyödyntämistä tämän projektin yhteydessä pohdin edellisessä kappaleessa. Tulin siihen tulokseen, että kyllähän se on mahdollista, sekin osa-alue täytyy vain suunnitella hyvin. Silti kaikessa liiallisessa teknologistumisessa ja koneiden korostamisessa, ihmiskontaktin kustannuksella on omat riskinsä. Dunderfelt kirjoittaa kirjassaan “Intuitio ja tunneviestintä”, ihmissuhteiden teknologistumisesta. Hän kirjoittaa siitä, että toki näyttöpäätteltä välittyy hyviäkin asioita, mutta F2F(face to face) -kohtaamista se ei lisää. Hymiöillä ja muilla mukavilla kuvakkeilla voidaan yrittää korvata ihmisen elekieltä, mutta muutakin tarvitaan.
Dunderfeltin mukaan ilman sosiaalisen kentän kokemusperäistä havainnointia ja analyysiä kuljemme kohti ihmissuhteiden teknologistumista, mikä on sama kuin ihmisyyden kapeutuminen. Ihmisen, joka viihtyy liikaa koneiden parissa, voi olla vaikeaa kohdata elävä ihminen, jossa on älyä, tunnetta ja itsenäistä tahtoa. Ihminen on kaukana huipputietoneesta, sillä ihminen kokee monesti irrationaalisesti, eikä konemaisesti. (s.141) Täytyy siis muistaa tämä ja pitää kone sille tyypillisessä roolissa, apuvälineenä! Sen ei saa antaa korvata ihmisyyteen kuuluvia tärkeitä asioita.
Dunderfelt kirjoittaa edelleen kuvaruudun tunnekylmyydestä ja siitä miten ne ei eivät voi välittää tunteenlämpöä tai -viileyttä. Tunneviestinnän alue, joka omalta osaltaan yksi ihmisen sisäisyyden tärkeistä taidoista, jää kokonaan pois kokemusmaailmastamme. Tästä Dunderfelt puhuu suurena ongelmana ja sen ongelman suuruutta ei ole vielä ymmärretty, koska termit asiasta ovat puuttuneet. Hän puhuu myös huolestuneena siitä, miten lapsi mallintaa oman psyykensä sen mukaan mitä maailma tarjoaa. Vieressä tulisi olla aikuinen, vanhempi tai opettaja, joka ohjaa lasta harrastamaan muutakin kuin koneita ja tekniikkaa. Sitä voi vain miettiä, että ollaanko me jo niin hullaannuttu tekniikan mahdollisuuksiin, ettemme osaa suhtautua siihen tarpeeksi kriittisesti ja olla huomaamatta, että inhimillinen vuorovaikutus sekä liikuntakin jäävät vähemmälle? (s. 140-141, Dunderfelt)
Mahdollisuutena voidaan nähdä toki myös internetin ja teknologian tarjoamat uudet sovellukset siinä mielessä, että ne antaisivatkin enemmän aikaa ihmisten kohtaamiselle. Tekniikka hoitaa puolestamme ne asiat, jotka niiden hoidettavaksi voidaan langettaa ja antavat meille uusia inspiraation lähteitä, mutta vapauttavat meidät sosiaalisen kentän kaikilla tasoilla. (s.143, Dunderfelt) Mielestäni “Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö” – kirjassa, jollakin tasolla pyritään lähestymään myös tuontyyppistä ajatusmaailmaa. Jos siis teknologiakaan ei ottaisi meiltä mitään pois, kun osaamme käyttää sitä oikein, vaan saamme siltä jotain lisää. Tätä keskustelua ei kuitenkaan sovi jättää kesken, sillä se vielä on todella kesken. Mikään ääri-ilmiö ei mielestäni ole eduksi, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa.
Palatakseni oman työni arviontiin ja yhteenvetoon. Halusin työssäni jollakin tasolla matkustaa ajassa taaksepäin, mutta toisaalta hyödyntää projektissani suhteellisen uutta teoreettista tausta-ajattelua. Nämä oppimisteoreettiset käsitteet, joiden ympärillä tämän projektin tiimoilta “pyörin” olivat kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja tutkiva oppiminen.
Kokemuksellisuus toteutuu väistämättä mielestäni tässä projektissa, jokaisen oppilaan kohdalla jollakin tasolla. Koska projekti on osallistava, eli jokainen oppilas osallistuu omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella panoksellaan projektiin, hän kokee jotakin.
Yhteisöllisyys toteutuu, kun opimme ja koemme yhdessä, teemme yhdessä ja jaamme kokemuksemme yhteisöllisesti. Jokainen tuo itsensä projektin yhdeksi tärkeistä henkilöistä, mutta silti teemme kaiken yhdessä ja parhaimmillaan saamme aikaan tunteen, että ilman toisiamme tätä projektia ei olisi syntynyt.
Tutkiva oppiminen liittyy olennaisesti yhteisöllisyyteen. Mallin tarkoitus on jäsentää ja tukea oppilaiden oppilaiden tieto-opillista kehitystä ja saada heidät ottamaan kongitiivista vastuuta oppimisestaan. Pohjana on kysymys-vastaamis- askelin etenevä oppimisprosessi ja erityisesti vastausten hakeminen miksi-kysymyksiin. ( s.149, Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö)
Tarkoituksenamme on koko projektin ajan kysyä kysymyksiä ja aiemmin jo mainitsinkin, että myös minä kysyn, enkä pelkästään vastaa. Tärkeintä ei aina ole siis oikean vastauksen löytäminen, vaan hyvä kysymys, joka laittaa alulle uusia kongnitiivisia prosesseja. Koska tutkivassa oppimisessa on tärkeää vertailla toisten näkemyksiä, käsityksiä ja johtopäätöksiä, on hyvä löytää oikeita foorumeita näkemysten vertailuun. Luokkahuoneen lisäksi yksi paikka voisi olla internet tai blogi, josta kirjoitin jo trialogisuutta käsittelevässä kappaleessa.
Tämäntyyppisen projektin voi toteuttaa hyvin monella tavalla, vain mielikuvitus on rajana. Antaa vain omalle luovuudelle siivet! Mietin monta kertaa, olenko muistanut huomioida mahdollisimman hyvin eri näkökulmia ja mahdolliset ongelmat, joita tämän projektin eteneminen voi tuoda eteeni. Päätin kuitenkin lähestyä asiaa kaikin puolin mahdollisimman optimisesti ja antaakin tilanteen ja keskusteluiden lentää omaan suuntaansa. En halunnut rajata liian tarkkaan kaikkia tapahtumia, vaan haluan antaa tilaa mahdollisille suunnitelmien muutoksillekin. Suunnitelman tarkoituksena on kuitenkin antaa raamit, minkä sisällä projekti toteutetaan.
Blogin yksintekeminen ei tuntunut minusta ollenkaan hankalalta. Sen sisällöistä voi sitten vain arvioitsijat itse päättää, että olisiko ollut parempi toimia ryhmässä. Varmasti aihepiiriin olisi pystynyt perehtymään vielä paljon syvemmin ja laajemmin, jos porukka olisi ollut isompi. Olen kuitenkin ollut otettu niiden kommenttien ja blogin katsontakertojen määrästä, joita blogini on saanut. Sen on eräs lukija myös listannut suositeltuihin blogeihin! Olen kokenut saaneeni paljon jokaiselta, joka on tuonut palautteensa. En siis ole kokenut olleeni yksin tämän blogin kanssa, vaikka sitä yksin olen tehnyt. Blogin lukijoiden lisäksi, minulla on on seuranani iso kasa kirjoja, joiden kirjoittajien kanssa olen käynyt “omaa keskusteluani”. 
Blogin tekeminen on ollut minulle ehkä paras opiskeluun liittyvä tehtävä, jota olen päässyt tekemään. Luultavasti jatkan tämän kirjoittamista myös jatkossa ! Myös oma ajatusmaailmani sai uusia aineksia ja uuden näkökulman, ihan yllättävästi. Huomasin, että kun alkaa ajattelemaan asioista oikeasti positiivisesti, se vaikuttaa todella paljon päivittäiseen toimintaan. Aivot oikeastaan kuin kääntyvät toiseen asentoon. Jos ajattelee haluavansa viestittää toiselle jotain, millä saa aikaan hyvää mieltä, väistämättä tulee itsellekin hyvä mieli. Uskon, että pystyn säilyttämään isomman palan positiivista ajattelua myös tulevaisuudessa, kaikessa mitä teen. Toivottavasti siitä on hyötyä jollekin muulle kanssaeläjälle. Ei aina tarvitsekaan nähdä asioita vaikeuksien ja ongelmien kautta, vaan ilon ja hyvän mielen perspektiivistä.
Arviointi(tektai ryhmältä)
Pohdintaa mietteistäsi
Käsityksesi tulevaisuuden maailmasta on aika ideaalinen ja sellainen johon meidän tulisikin pyrkiä. Ajatuksesi kasvattaa tulevasta sukupolvesta vähemmän kiireettömiä, toisensa huomioonottavia, toisiaan kannustavia ja oikeasti empaattisia tulevaisuuden kansalaisia ovat tärkeitä. Ajatus kiireettömästä maailmasta on mielestämme tärkeää, koska yhteiskunta vaatii yksilöltä koko ajan enemmän ja enemmän. Ajatuksesi hyvästä mielestä on oivallinen ja syvällinen. Näitä pieniä hyvän mielen tuottavia eleitä tapahtuu silloin tällöin mutta miksipä ei tapahtuisi joka päivä.
Opetusjaksoon suunnittelemasi ajankäyttö on toimivasti suunniteltu ja siinä ilmentyy oma ideasi kiireettömyydestä. Opintojakson vaikutukset tulevat varmasti näkymään opetusjakson jälkeenkin.
Opintojakson suunnitelmasta
Hyvä, että tunneilla käytyjen tehtävien lisäksi lasten omaa pohdintaa jää myös vapaa-ajalle. Onneksi asiat eivät kuitenkaan jää irtonaisiksi vaan niihin palataan seuraavilla tunneilla pohdinnan merkeissä. Lapsille jää tilaa ajatella ja pohtia asioita rauhassa omalta kannalta.
Ensimmäisen viikon elokuva idea toimii todennäköisesti hyvin, sillä video on todella koskettava ja tunteita herättävä. Elokuvan loppu on traaginen, toivottavasti ei liian traaginen lapsille (Oli pakko mainita asiasta! ).
Vanhainkoti vierailu on innostava idea ja herättää onnistuessaan varmasti juuri niitä hienoja elämyksiä joista puhut. Toivottavasti vanhainkodin henkilökunta kuitenkin osaa valita mitä lapset näkevät ettei vierailusta muodostu ahdistava kokemus oppilaille. Ennen vanhainkotiin menoa olisi hyvä pohtia myös kuinka tärkeää lasten vierailu on vanhuksille ja kuinka vanhukset saavat siitä hyvän mielen itselleen. Lisäksi opettajan on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi, että kaikilla vanhuksilla ei ole lapsenlapsia ja kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia. Vierailussa toteutuu ajatus anna hyvän kiertää.
Toisen viikon suunnitelmasta
Vanhusten palvelutalossa vierailu ja siellä pareittain toiminen on toimiva ajatus. Parilta saa tukea ahdistavassa tilanteessa, on hyvä, että lapsella on joku tuttu aina vierellä. Aluksi ajattelimme, että opettajan olisi hyvä valita ujon oppilaan pariksi sosiaalisesti ulospäin suuntautunut, mutta toisaalta pariksi olisi hyvä saada ystävä, jonka kanssa tulee hyvin toimeen, sillä tällöin ei tarvitse miettiä kuin vierailua (joka on jo itsessään jännittävä kokemus). Mitä päiväkodissa on tarkoitus tehdä tarkalleen?
Hyvä, että olet pohtinut olevasi oppilaiden tukena vierailujen, esitelmien ym. aikana. On mukavaa ja hyödyllistä, että opetus tapahtuu tutkivanoppimisen ja konkreettisen toiminnan kautta.
Kiitos syvällisestä paneutumista suunnitelmaani! Olipa kiva lukea sitä! Olitte kyllä ihanan positiivisia ja siitä tietysti tuli minulle hyvä mieli
Suunnitelmahan ei ole vielä täysin valmis, joten hyvä muokkailla sitä, kun saa toisilta palautetta.
En sanoisi, että minä uskon maailman olevan paikka, jossa kaikki haluaisivat tuottaa toisille hyvää mieltä. Ehkäpä välillä jopa päinvastoin – mutta TOIVOISIN sen olevan. Eikö se ole ainakin hyvä tavoite, jos pyrkisimme siihen, että meillä kaikilla täällä olisi parempi olla
Elokuva tosiaan päättyy surullisesti, joten mietinkin sitä, että näytänkö elokuvaa ihan kokonaan (mikä toisaalta olisi hyvä, että siitä saisi hyvän kokonaiskuvan), vai näyttäisinkö muutamia otoksia siitä.
Olen itse tätä tehdessäni miettinyt niin monia asioita ja pääni on tulvinut ideoita, että kaikkea en siinä mielessäkään ole ehtinyt kirjoittaa tänne.
Hyvä pointti tuo, että miltä vanhuksista vierailu tuntuu olisi hyvä pohtia etukäteen! Itse olen suuntautunut vanhuksiin sairaanhoitajan opinnoissani ja työskennellyt muutamillakin vanhusten osastoilla. Tämän perusteella minulla on jonkin verran kokemusta tuosta aihepiiristä ja ajatuksena oli,että kokemus olisi kasvattava kaikin puolin ja tietysti kävisimme läpi sitä (varsinkin jos vierailu sattuisi jälkeenpäin enemmänkin mietityttämään). Tarkoituksena on myös pienentää muureja lasten ja vanhusten välillä, jos niitä on olemassa.
Vanhuksille varmasti vierailusta on suurta iloa ja vierailutoiminnasta olisi mahtavaa tehdä perinne. En järjestäisi vierailua osastolle, jossa on pahiten dementoituneita vuodepotilaita, vaan sellaiseen paikkaan, jossa vanhuksilla on suhteellisen hyvin vielä toimintakykyäkin jäljellä. Ja parhaalla mahdollisella tavalla pyrkisin valmistelemaan lapset vierailuun keskustelemalla vanhuudesta ja hakemalla keskusteluun myös lasten omia kokemuksia ja ajatuksia vanhuksiin liittyen. (Täytyypä kirjata tämä myös ylös tuonne suunnitteluosioon)
Päiväkotivierailun suunnittelu on vielä joiltakin osin pohdinnassa ja täytyy kirjoittaa siitä lisää. Luultavasti voisimme suunnitella yhdessä muutaman pienen toimintatuokion, jotka toteutetaan lasten kanssa.
Kiitos palautteesta!!Ja lisääkin saa laittaa jos tulee jotakin mieleen! Heli
Niin ja idealismista vielä : idealismi on ihanaa! Kyllä sitä tulee monenlaista tässä elämässä vasten kasvoja, mutta olen tämän blogini myötä yhä enemmän alkanut miettimään,että jospa sitä vain alkaisi ottamaan asiat positiivisella vireellä. Mitä nyt sitten vastaan tuleekin. Tottakai, tapahtuu myös sellaista mihin ei oikein minkäänlainen optimismi auta. Idealismia ei silti koskaan ole liikaa, ajatuksilla on kiva leikitellä. Seuraava runo kuvaa tähänkin aihepiiriin liittyviä asioita aika osuvasti. Yksi hienoimpia runoja mielestäni ja kirjoittaja on Uuno Kailas.
“Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa minulle.
Se nauraa niinkuin äiti.
On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät saa nähdä mitään.
Viisaat eivät saa ymmärtää mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.”
Hyvän mielen esille nostamista tarvitaan, etenkin koulussa, jonka niin moni lapsi kokee ikäväksi paikaksi. Intergeneration on loistava idea. Olet ajatellut paljon ja perehtynyt erilaisiin lähteisiin
Pirkko
Kiitos palautteesta! Hieno termi tuo intergeneration
En taida olla ennen kuullutkaan sellaista.Niin, kaikki lähtee loppujen lopuksi niin pienistä asioista. Että kaikilla olisi kohtalaisen mukava olla, on hyvä tavoite varmasti kaikissa “työpaikoissa”, oli sitten kyse koululuokasta tai mistä tahansa muusta paikasta. Meillä on suuri vaikutus toisiimme ja sekin olisi hyvä oppia huomioimaan arjessa, ette emme ainakaan tahallaan tekisi toistemme oloa epämukavaksi.
Intergeneration on peräisin Päivi Hakkaraiselta, jonka kanssa valmistelemme hanketta, jossa yliopisto-opiskelijat ja ikääntyneet tulevat toimimaan/opiskelemaan yhdessä. Eri sukupolvien edustajilla on erilaisia kokemuksia ja erilaista osaamista, jota he voivat jakaa keskenään.
Olemme Päivin kanssa keränneet tutkimusaineiston, joka käsittää noin 150 tarinaa yli 60-vuotiailta, jotka eivät käytä tietokonetta. He kertovat siitä, millaista heidän elämänsä on ilman tietokonetta. Aika monessa tarinassa viitataan aiihen, että elämä tähän saakka on ollut sellaista, ettei itse ole voinut juurikaan vaikuttaa siihen. Nyt kun he ovat eläkkeellä ja saavat itse tehdä valintoja, he valitsevat hiljaisuuden ja arjen ilman tietokonetta.
Valitettavasti emme ole ehtineet vielä systemaattisesti käsitellä aineistoa, joten en voi kertoa muuta kuin hajanaisista havainnoista. Tämäkin aineisto kuitenkin kertoo pyrkimyksestä hyvään oloon. Toisaalta aiempi aineistoni kertoo selvästi siitä, millaisia hyvään elämään ja voimaantumiseen liittyviä kokemuksia ikääntyneille on tietokoneiden kautta syntynyt. Emme siis voi ajatella ollenkaan mustavalkoisesti tässäkään asiassa.
Joo, mutta intergeneration on käyttökelpoinen käsite myös muihin yhteyksiin
Terv. Pirkko
Todella mielenkiintoiselta kuulostaa tuo teidän projekti!
Ensi syksylle olisi töitä haussa..
Olen kokenut saavani paljon vanhemmilta ihmisiltä, ammatillisesti lähinnä tuolla hoitotyön puolella, mutta muutenkin kyllä elämän varrella. Ikäihmisten asenne elämään on ihanan mutkaton ja aito. Elämänkokemus tuo tietynlaista rauhallisuutta elämänasenteeseen. Monesti on itselläni ollutkin sellainen olo, että jotain “tutoria” tai kokeneempaa henkilöä kaipaisikin keskusteluun, esim. uraan liittyvissä asioissa. Henkilöä, joka itsekin on samalta alalta ( tai olisi jotakuinkin samoja kiinnostuksen kohteita) ja luultavasti käynyt samoja mietintöjä läpi omassa elämässään.
Hyvään oloon liittyen – on muuten ollut jännä huomata, miten itsekin bongaa tähän aihepiiriin liittyviä asioita ympäriltään nyt paljon enemmän kuin aiemmin. Huomaa miten Hyvän mielen talo järjesti “Hyvän mielen viikon” ja muutenkin tulee keskusteltua ihmisten kanssa aihepiiriin liittyvistä asioista. Onhan se niin tärkeä tuo hyvä olo, liittyy paljon myös motivaatioon ja yleensä jaksamiseen.
Varmasti tuo, että ikääntyneet kokevat hyviä fiiliksiä liittyen tietokoneen käyttöön liittyy myös siihen, että on pystynyt johonkin mikä on uutta ja oppinut jotain. Oppiminen saa aina ihmisen ínnostumaan! Samalla varmasti se liittyy jollain tavalla elämänhallintaankin. Mikä on tietysti tärkeää erityisesti ikääntyneille ja heille, joille vaikkapa tulee liikuntarajoitteita tai muita vaikeuksia muiden ihmisten kohtaamiseen. Tuohan tietokoneen käyttö sitten heille lisäulottuvuuksia omaan elämään, parhaassa tapauksessa vertaisia ja lisää sosiaalisia kontakteja
Voi että, hieno juttu tuo hanke! Jos tarvitsette työntekijää mukaan toimintaan niin täällä ilmottautuu yksi vapaaehtoinen