5.4 Hyvän mielen viikko ja trialoginen näkökulma
Yritin kovasti pyristellä teknologian käyttöä vastaan tässä omassa projektissani. Jostain syystä se tuntuu minusta niin kaukaiselta siihen todelliseen ihmisläheiseen ajattelutapaan nähden, jota minun näkemykseni edustavat. Kuitenkin tämän projektin tarkoituksena on tuottaa jotain uutta, tulevaisuuden kouluun ja niin lähdin pohtimaan asiaa hiukan enemmän.
En ehkä pysty ymmärtämään täysin trialogisuuden merkitystä, sillä perehtyneisyydellä, jota sen ymmärtäminen vaatisi. Kysymys on kuitenkin oppimisesta ja tarkemmin sanottuna trialogisuus olisi yksi kolmesta oppimisen vertauskuvista, sellainen, jossa korostuu välittyneisyyden merkityksen korostaminen tietoteoriassa ja ihmisen kognitiivisessa toiminnassa. Kirjassa “Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö” sanotaan, että ”monologisten ja dialogisten mallien lisäksi tarvitaan trialogisia oppimisen malleja, joiden lähtökohtanan on tietoinen ja järjestelmällinen pyrkimys joidenkin sosiaalisesti jaettujen kohteiden yhteisölliseen kehittämiseen ja aiemman osaamisen ylittämiseen.” (s.154)
Mikä ettei siis tässä Hyvän mielen viikon – projektissakin voisi olla yksinkertaistettuna kysymys trialogisuudesta? Koemme yhdessä asioita, keskustelemme, kohtaamme uusia tilanteita, teemme niistä johtopäätöksiä, analyyseja, käymme niitä läpi ja opimme luultavasti jotakin uutta. Olenkin kovasti miettinyt, että miten liittäisimme tähän projektiin nyt tämän teknologian ulottuvuuden. En usko, että se tulisi itseasiassa olemaan edes kovin hankalaa.
Ensimmäisen viikon aikanahan me pohdimme oppilaiden monenlaisia asioita, jotka sitten varmasti jäävät jonnekin mielen pohjalle “itämään”. Meillä olisikin sitten internetissä oman luokan keskustelufoorumi, jossa tätä keskustelua olisi mahdollista jatkaa ja ideoita olisi mahdollisuus työstää myös siellä. Tarkoituksena ei siis ole tehdä ensimmäisellä viikolla projektiin liittyviä asioita, kuin noin kerran päivässä, yhden tunnin aikana. Muutaman “pohdiskelua” sisältäneen tunnin jälkeen, kun alamme miettimään vierailukäyntien sisältöjä, voisivat oppilaat käydä laittamassa omat suunnitelmansa nettiin. Sieltä myös toiset oppilaat näkevät, mitä muut ovat tehneet, eivätkä tee aivan samoja asioita. (samantyyppisestä projektista oli puhetta myös Sanna Järvelän luennolla 6.5.09)
Sivut voisivat olla myös jossain määrin tämän blogin -tyyppiset, eivät toki teoreettisilta osuuksiltaan. Olen halunnut kokeilla vuorovaikutteisuutta tässä blogissani, laittamalla mm. osiot “Hyvän mielen musiikki ja Hyvän mielen elokuvat”. Jutun päätteeksi olen pyytänyt lukijoita lisäämään omia hyvän mielen juttujaan ja näin tarkoituksenani on saada myös muut osallistumaan ja jatkamaan aloittaamaani keskustelua.
Trialogisuus tarjoaa kirjan mukaan mahdollisuuden hahmottaa oppimisiin liittyviä prosesseja uudesta näkökulmasta, jossa annetaan myös lähtökohdat tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien sovellusten kehittämiselle. Sillä oppimiseen kuuluu parhaimmillaan jaettujen kohteiden yhteisölliseen kehittämiseen liittyvä ulottuvuus, sen lisäksi että se on ihmisen mielensisäisen tiedon taltioimisen prosessi. Tutkivaan oppimiseen ja tiedonrakentamiseen pohjautuvat verkko-oppimisympäristöt mahdollistavat yhteisten ideoiden luomisen ja kehittämisen ja tekevät ideoista näkyviä ja muokattavia (s.157). Eli tällaiseen oppimisen ulottuvuuteen voisimme mekin luokassamme pyrkiä. Tiedon kokoaminen suunnitteluvaiheesta, toteutuksen sisällöistä ja projektin arvioinnista jonnekin näkyvään muotoon auttaisi varmasti jatkossa uusien kokonaisuuksien toteuttamisessa. Ja vaikka ensimmäisellä kerralla internettiin tai blogiin tehtävä malli saattaa tuntua hiukan “karvalakkimallilta”, niin miksei tavoitteena ja tarkoituksena olisikin se, että toteuttamisen eri vaiheet kehittyisivät vuosien varrella koko ajan parempaan suuntaan.
Parasta on ,jos opintokokonaisuudessa - oli se mikä kokonaisuus tahansa – hyödynnetään teknologiaa, että se liittyy luontevasti opiskeltavaan kokonaisuuteen. Vallitseva käytäntö kirjan mukaan on silti edelleen se, että yhteisöllisen teknologian tukemia oppimisympäristöjä rakennetaan lisäämällä teknologia ympäristöön sen irrallisena osana. (s.177) Tässä opintokokonaisuudessa ei mielestäni ole muuta mahdollisuutta, kuin että se nettiin tehty “oppimisympäristö” tai blogi liittyisi mihinkään muuhun. Se on luotu vain sitä opintojaksoa varten, ei lainattu mistään muualta.
