3.4 Yhteisöllinen oppiminen

Yhteisöllinen oppiminen on toimintaa, jossa suurehko ryhmä (esim. luokka) yrittää yhdessä tietoisesti ymmärtää tai selittää jotakin ilmiötä tai asiaa. Pyrkiessään ymmärtämään ja selittämään ilmiötä, ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida palauttaa kenenkään yksilön tuottamaksi tiedoksi. Tutkiva oppiminen on eräs yhteisöllisen oppimisen muoto.

Yhteisöllisessä oppimisessa koko ryhmällä tai yhteisöllä on yhteiset toiminnan tavoitteet. Tavoitteena on yhdessä ratkaista jokin monimutkainen ongelma tai pyrkiä selittämään ilmiö. Ratkaistavat ongelmat ja ilmiöt ovat niin monimutkaisia, ettei niitä pystytä ratkaisemaan yksin eikä edes pienryhmissä: tavoitteeseen pääseminen vaatii koko ryhmältä tai yhteisöltä määrätietoista ponnistelua, asiantuntijuuden jakamista, monitasoista vuorovaikutusta ja kokonaan uuden tiedon luomista.

Yhteisöllisessä oppimisessa itse oppimis- ja työskentelyprosessi ovat tärkeämpiä kuin yhteisön tuottama lopputulos. Yhteisöllinen oppiminen on luonteva tapa toimia ja oppia yhdessä, ratkaista ja selittää yksilön ymmärryksen yläpuolelle meneviä ongelmia ja ilmiöitä. Yhteisöllinen oppiminen on tapa suhtautua tietoon ja sen muodostukseen.

 
Yhteisöllisessä oppimisessa muutetaan selitettävät ilmiöt ja tapahtumat kysymyksiksi tai ongelmiksi, joita lähdetään yhdessä ratkaisemaan. Kaikille yhteinen pääongelma jaetaan pienemmiksi alaongelmiksi, joihin pienryhmät ja lopulta yksilöt pyrkivät etsimään, muokkaamaan ja tuottamaan relevanttia tietoa. Lopulta koko yhteisö kerää yhteen tuotetun tiedon ja pyrkii yhdessä, tuotetun tiedon ja jaetun asiantuntijuuden varassa, ratkaisemaan yhteisen pääongelman tai antamaan alkuperäiseen kysymykseen hyvän vastauksen.

Yhteisöllisessä oppimisessa kullakin yhteisön jäsenellä on omat vahvuusalueensa, joita halutaan hyödyntää koko yhteisön yhteisen ongelman ratkaisemiseksi. Yksilöitä rohkaistaan kehittämään omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan eteenpäin. Kaikkien yhteisön jäsenten ei tarvitse tietää eikä oppia kaikkea. Osaaminen hajautetaan yhteisön jäsenten kesken ja samalla kevennetään yksilöiden kognitiivista kuormitusta. Uuden tiedon luominen ja ongelmien ratkaiseminen tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten kesken. Tässä vuorovaikutustapahtumassa yksilöt tuovat oman eritysosaamisensa koko yhteisön käyttöön.http://www.tutkiva.edu.hel.fi/yhteiso.html

Näkisin, että suunnittelun alla olevan opintojakson taustalla on myös yhteisöllisen oppimisen periaatteita. Jokaisella oppilaalla on annettavaa Hyvän mielen viikon – teemaan, yksilöinä, mutta niin että voimme jokainen oppia toinen toisiltamme (yhteisöllisesti) ja toivottavasti tuottaa uusia ideoita ja näkökulmia viikon toteutukseen. Toisaalta aihe koskettaa yhteisöllisyyden ideaa muutoinkin. Tarkoituksemme,siis tuottaa hyvää mieltä, taustalla on ajatus yhteisön ja yhteisöllisyyden merkityksen syvällisemmästä ymmärtämisestä. Kun ymmärrämme, miten voimme ylläpitää pienilläkin teoilla positiivista ilmapiiriä, ymmärrämme, että ilman toisten vaikutusta meihin, emme voi kokea samanlaisia onnellisuuden, ilon ja elämän mielekkyyden kokemuksia. Meillä on toisillemme ja toisiimme suurempi merkitys kuin osaamme monesti aavistaa. Merkityksen lisäksi meillä on vaikutusvaltaa suhteessa toiseen ihmiseen. Voimme käyttää sitä valtaa antaaksemme toiselle edes hetkellisesti tilaisuuden kokea olevansa hyvä, ihana ihminen, kaikkine puolineen, joita meissä ihmisinä on.