3.3 Kokemuksellinen oppiminen
Kolbin kokemuksellisen oppimisen malli.Mallissa esiintyy ymmärtämisen ulottuvuus ja muuntelun ulottuvuus.
Ymmärtämisen ulottuvuuden ääripäät ovat kokemus ja käsitteellistäminen. Tähän ulottuvuuteen sisältyvät keskeisesti motivaatioon ja tiedolliseen ymmärtämiseen liittyvät asiat. Tarvitsemme käsitteitä, jotta voimme ymmärtää ja tiedostaa, mitä meille on tapahtunut.
Muuntelun ulottuvuuden ääripäät ovat reflektio ja toiminta (soveltaminen). Tähän ulottuvuuteen sisältyvät sisäisen ja ulkoisen toiminnan välinen muuntelu. Voimme havainnoida ajattelemalla niin toiminnan aikana kuin toiminnan jälkeen sitä, mitä meille toimiessamme tapahtuu.
Kokemukset oppimisen resursseina
Oppimiskäsityksistä erityisesti ns. humanistinen näkemys korostaa kokemusten tärkeyttä oppijan aktiivisessa toiminnassa. Jokainen oppija tuo oppimiseen mukanaan omat, ainutlaatuiset kokemuksensa, jotka parhaimmillaan monipuolistavat ja laajentavat oppimisen kohteena olevia asioita. Vaikka kokemukset ovatkin jokaisen henkilökohtaisia, ne voidaan “jakaa” muiden oppijoiden ja opettajien/tutoreiden kanssa.
Pelkkä kokemusten olemassaolo ei kuitenkaan takaa oppimista, vaan se saattaa jäädä pinnalliseksi ilman niiden tietoista “käsittelyä”. Niinpä tietoisessa kokemuksellisessa oppimisessa on mukana myös kognitiivinen näkökulma, joka lähentää kokemuksellisuutta konstruktivistiseen oppimisen näkemykseen.
http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/kokem.htm
Humanisti, kun olen ja mielenkiintoni tässä projektissa kohdistuu oppilaan kokemukseen, niin taustateoriaksi kokemuksellisen oppimisenteoria on luonteva valinta. Sen lisäksi, että tarkoituksena on selvittää jokaisen osallistujan /oppilaan tuntemuksia kulloinkin kyseessä olevista aiheista, tarkoituksena olisi kyetä asettautumaan toisten asemaan. Lähdettävä on kuitenkin siitä, mitkä on ovat tuntemukset ja ajatukset ovat. Kun ne on pystytty tuomaan julki, voidaan niitä käsitellä eri tavoilla. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa jo ensimmäisen tunnin aikana oppilaille herää monenlaisia ajatuksia ja tunteita toisten oppilaiden kertoessa tunteistaan ja ajatuksistaan. Jos käy oikein onnekkaasti, saatetaan saada aikaan jotain, mikä herättää todella oppilaiden mielenkiinnon tulevia tunteja kohtaan. Ja jos käy todella onnekkaasti ja kaikille jää tunnista levollinen ja hyvä mieli – silloin olemme varmasti saavuttaneet yhden suurimmista tavoitteista. Tie on silloin auki.
Kokemuksellisen oppimisen keskeisiä piirteitä
Oppiminen on jatkuva prosessi, joka perustuu kokemuksiin ja niiden analyysiin. Prosessi etenee syklisesti, sillä onnistunut oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, jotka jälleen “käsitellään”, reflektoidaan.
Kokemusten yksilöllisyydestä huolimatta oppimisessa on keskeistä yksilön ja ympäristön välinen yhteistyö. Oppijoiden käsitysten pysyvyys ja/tai toiminnasta aiheutuvat muutokset syntyvät yksilön persoonallisuuden ja ulkoisten tekijöiden välisenä interaktiona, vuorovaikutuksena. Oppimisen yksilöllisyys ei siis tarkoita sen sosiaalisen ulottuvuuden unohtamista.
http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/kokem.htm
Aina läheskään ei koulussa opita sitä mitä opettaja opettaa. Eikä se aina ole loppujen lopuksi niin tärkeääkään. Monesti tärkeintä on se mitä ajatuksia ja kokemuksia oppiminen on saanut oppijassa aikaan. Kokemus syntyy opettajasta huolimatta ja sen vuoksi on tärkeää, opettajan myös miettiä erilaisia kokemuksellisuuteen liittyviä ilmiöitä, joilla on merkitystä miten ja mitä oppija oppimisen aikana kokee. Nämä kokemukset toimivat motivaattorina tai pahimmassa tapauksessa motivaation sammuttajina jatkossa. Liitämme kaikkeen kokemaamme jonkun tunteen. Tunteeseen liittyy sitten läheisesti kokemuksen ja merkityksen käsitteet. Nimeämme kokemuksemme miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi sen tunteen perusteella, mikä meillä on kokemuksesta jäänyt. Tästä taas seuraa se miten me merkitykselliseksi tämä kokemus elämässämme muotoutuu. Mielenkiintoista tässä on usein se, että negatiivisesti mieleenpainuneet kokemukset jäävät enemmän mieleen kuin positiiviset kokemukset.
