3.2.1 Tunneviestintä
Kohdatessamme ihmisiä meille syntyy erilaisia tunnekokemuksia koetusta kohtaamisesta. Uuden ihmisen kohtaaminen on erilaista kuin vanhan tutun ja jo tapaamiimme ihmisiinkin liittyy jokaiseen erilainen tunnereaktio ja muistikuva kohtaamisen herättämistä tunteista. Joidenkin ihmisten kanssa “karvat” nousevat pystyy heti aluksi, keskustelu on vaivaantunutta, tulkitsemme ehkä, ette pidä toisistamme, välillämme on jotakin viileää.
Dunderfeltia mukaillen kirjoitin tuon ylläolevan tekstin. Hänen mukaansa tällaisia tuntemuksia esiintyy meillä jokaisella. Dunderfelt esittää tunneilmiöön liittyen mm. kysymykset ”Mitä ne tarkoittavat?” ja “Miten ne syntyvät?” Hän myös kysyy, mitä oikeastaan tapahtuu, kun kaksi ihmistä kohtaa. Ihmisistä jotkut, ovat herkkiä ihmisten välisille sanattomille signaaleille. Toiset eivät joko piittaa asiasta tai he eivät rekisteröi sosiaalisen kentän erilaisia tuntemuksia ja tapahtumia. ( Intuitio ja tunneviestintä s. 13-14)
Nämä tunteet vaikuttavat tai jopa vaikeuttavatkin paljon meidän sosiaalista elämäämme, jos emme tiedosta niitä jollain tasolla ja sitä kautta opi tunnistamaan niitä. Sekä omia reaktioitamme, että toisten reaktioita. Tunteisiin ja tunneviestintään liittyvät asiat ovat mielestäni olleet kouluelämässä liikaa taka-alalla. Toki opettaja joutuu päivittäin tilanteisiin, joissa oppilaiden “tunneasioita” tulee käsitellyksi, mutta myös opettajan omat tunnereaktiot olisi aiheellista tunnistaa. Oman tunnemaailman kohtuullinen tunteminen ja jonkinlainen analysointikin auttaisi varmasti monessa tilanteessa sekä työtovereiden että oppilaiden kanssa.
Dunderfelt kirjoittaa monista eri viestinnän kanavoista. Itse keskityn tässä artikkelissa vain kolmeen hiukan syvemmin. Nämä kolme eri viestinnän muotoa ovat intuitiivinen viestintä, tunneviestintä ja voimien viestintä. Jokainen kuvaa vähän eri tavalla saman asian eri puolia.
Intuitiivisella viestinnällä tarkoitetaan vuorovaikutuksessa ilmeneviä pieniä vivahteita, joita voimme aistia toisen katseesta, olemuksesta hänen mielentilaansa ja sisäistä maailmaansa. Ratkaisevat tekijät eivät löydy pelkästään sanoista ja ilmeistä, van niiden kautta välittyvistä merkityksistä, ideoista ja sisäisen läsnäolon laadusta. Tämä vuorovaikutus tapahtuu sillä tasolla, jota Dunderfelt kutsuu intuitiiviseksi viestinnäksi. Intuitio-sanaa käytetään tässä yhteydessä siksi, että viestintä koetaan suorana yhteytenä ihmisten välillä ilman että joutuu kovin paljon tietoisesti ponnistelemaan. Intuitiivisen yhteyden pelatessa, meillä on kevyt ja valoisa olo toisen ihmisen kanssa. (Dunderfelt, s.22-24)
Tunneviestinnällä tarkoitetaan tunnelmien, tunteiden, olotilojen ja fiilisten kenttää. Tunneviestinnän kanava on sanatonta viestintää, joka kuvainnollisesti on puheviestinnän alapuolella. Se vaikutus on olemassa koko ajan, mutta yleensä emme tiedosta sitä. Intuitiivinen viestintä ja tunneviestintä ovat läheisessä vuorovaikutuksessa toisiinsa arkipäivän kohtaamisissa. Silti ne tulisi pitää erillään, sillä kysymys on eri asioista. Tunneviestintä voi toimia kahden ihmisen välillä, mutta silti intuitiivisella tasolla asiat ei kulje. (s.28-30)
Voimien viestinnästä on kyse silloin kun menemme alueelle, jossa voimme puhua energioista, magneettisista ja sähköisistä ilmiöistä ihmisten välillä. Kokemuksen tasolla nämä ovat selviä ilmiöitä, mutta niitä ei ole helppo analysoida puheen avulla. Voimien viestinnässä yleensä on kyse selvästä positiivisesta tai negatiivisesta latauksessa ihmisten välillä. Negatiivisimmillaan ne liittyvät vallankäyttöön, aggressiivisuuteen ja kiusaamiseen. Positiivisimmillaan on kyse yhteenkuuluvuuden tunteesta, me-hengestä ja rakastumisesta. Pidämme näitä voimia monesti piilossa, jotkut taas eivät edes huomaa niitä ja käyttävät niitä tiedostamattomasti. Se voi saada aikaan monenlaista väärinymmärrystä ihmisten välille.
Tunneviestintä ja voimien viestintä ovat myös kokemuksen tasolla lähellä toisiaan, mutta kyse on Dunderfeltin mukaan eri asiasta. Pelkistetysti hän toteaa, että voimien viestinnässä on kyse tahdon ilmentymisestä ja tunneviestinnässä tunteesta. (s.33-34)
Näitä kaikkia viestinnän ja tunneviestinnän eri osa-alueita, tulisi jollakin tasolla “opettaa” tai käsitellä myös koulussa. Toisten huomioimisen kautta, opimme myös itsestämme ja sen kautta meistä tulee toisillemme parempia lähimmäisiä. Pitemmän tähtäimen ideologiana voisi olla koulukiusaamisen ja kiusaamisen ennaltaehkäisy yleensä ottaen, yleisen ilmapiirin kohentaminen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy. Näiden ongelmien ja asioiden takana voi olla kyse isoistakin ongelmavyyhdeistä, mutta joskus silti pienillä asioilla voi olla merkitystä arkipäivän kohtaamisessa.
