3.2 Tunnetaidot, tunneäly

Seuraavaan olen kerännyt eri nettilähteistä, ainakin näin aluksi, tietoa siitä mitä tunneäly on. Tunneäly liittyy mielestäni olennaisena osana myös toisten hyvään kohteluun ja erilaisiin tunnetaitoihin, kuten empatian kokemiseen. Lainauksen jälkeen olen laittanut suoran linkin sinne sivulle, josta teksti on löytynyt.

Tunneäly on metataito, joka ohjaa muiden taitojemme hyödyntämistä. Tunneäly on kykyä tunnistaa, ilmaista, analysoida ja säädellä omia ja toisten ihmisten tunteita erilaisissa tilanteissa. Tunneäly on taktinen taito, jota voidaan kehittää ja valmentaa – jos vain halua ja resursseja riittää.

Tunneälytutkimus on laajentanut tätä älykkyyden suppeaa määrittelytapaa edelleen ja keskittynyt nimenomaan tässä ja nyt tapahtuvaan tunteiden ja tunneinformaation käsittelyyn. Tunneälyosaaminen vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti selviytymistä ja hyvinvointia ennustaviin tekijöihin, joilla on huomattavasti suurempi ennustearvo työmenestymisen ja hyvinvoinnin kannalta, kuin perinteisillä länsimaalaisilla yleisälykkyystekijöillä.  http://www.sensitiva.fi/tunnealy.html

1980-luvulla amerikkalainen psykologi Reuven Bar-On määritteli tunneälyn seuraavasti: “Joukko henkilökohtaisia, emotionaalisia ja sosiaalisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn selviytyä onnistuneesti ympäristön vaatimuksista ja paineista.” ja persoonamme muovautuu sen pohjalta ympäristömme, kokemustemme ja ulkoisen toimintamme vuorovaikutuksesta. Mutta meidän ei tarvitse jäädä persoonamme vankeiksi. Voimme tunneälyä kehittämällä kääntää epäsuotuisia piirteitämme voimavaroiksi ja tuoda vahvuutemme rohkeammin esille.http://www.peda.net/veraja/projekti/centraali/verkkokurssit/tunnealy/mita

Tunneälyksi (emotional intelligence) kutsutaan kyvykkyyttä perinteisen älykkyyden määritelmän ulkopuolelle jäävissä tunnepuolen ominaisuuksissa. Psykologian tohtori Daniel Goleman sanoo teoksessaan Tunneäly työelämässä, että ihmisen menestymistä opinnoissa, työssä tai elämässä kaikkineen ei ratkaise älykkyysosamäärä. Vähintään yhtä tärkeä on tunneäly, jonka merkitys on vasta viime aikoina vakavasti tiedostettu.

Tunneäly on Golemanin mukaan metakyky, joka säätelee muiden kykyjen toteutumista. Sen ominaispiirteitä ovat itsehillintä, innostus, sisu, taito motivoitua, optimismi turhauttavissakin tilanteissa, kyky ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia ja ottaa ne huomioon käytännössä. Tunneäly merkitsee myös persoonallisuuden eheyttä: ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä. “Todella älykkäästi voi toimia vain ihminen, joka hyväksyy omat tunteensa, tiedostaa ne ja osaa hallita niitä”, Goleman kiteyttää.

Tunneälyn avulla ihminen lisää vuorovaikutuksen ymmärrystään, suostuttelukykyään, aloitteellisuuttaan, itseluottamustaan ja yhteistyökykyään.

http://www.nicehouse.fi/tyohuone/evaat/tunteet.htm

Temperamentti on ihmisen perusta, jolle persoona rakentuu. Tunneäly toimii silmälaseina ja peilinä oman itsensä ja toisten hahmottamisessa ja ohjaamisessa. (Saarinen,2002.)

Reuven-Bar on löytänyt anlyysien pohjalta viisi tunneälyn päätekijää, jotka jakaantuvat edelleen 15 osatekijään. Näistä olen päättänyt nostaa käsittelyyn kuusi osa-aluetta, jotka mielestäni sisältyvät tähän projektiin parhaiten ja ne ovat : omien tunteiden tiedostaminen, empaattisuus, itsetuntemus, sosiaalinen vastuu, vuorovaikutus ja onnellisuus. Varmasti jokaisessa osa-alueessa on paljon hyviä asioita, joita olisi syytä käsitellä ja kenellä tämän blogin lukijoista nämä muutkin osa-alueet kiinnostavat niin suosittelen perehtymään Mikael Saarisen kirjaan “Tunne älysi – älyä tuntevasi”. 

I Tunteiden tiedostamisella

tarkoitetaan Saarisen mukaan kykyä tunnistaa, ymmärtää ja eritellä omia tunteitaan. Saarisen laatiman kaavion mukaan omien tunteiden tiedostaminen ja empaattisuus toisia kohtaan ovat kytköksissä toisiinsa. Hänen mukaansa empaattisuus ja halu jakaa tunteita ihmissuhteissa edistävät omien tunteidenkin tiedostamista. Tähän liittyy sitten jatkumona itsetuntemuksen syventyminen ja impulssien hallinta, joka johtaa rakentavaan vuorovaikutukseen.

Omien tunteiden ääreen kannattaa joskus pysähtyä, vaikka joskus se voi olla outoa ja ahdistavaakin, kirjoittaa Saarinen. Itse ajattelen, että ehkä nykyajan kiire on osittain syytä siitä, että pelottaa kohdata omia ajatuksia ja tunteita – vaikka varmasti syitä on monia muitakin. Saarinen kirjoittaa myös tunteiden tiedostamisesta ryhmätasolla, mitä voi siis tapahtua myös tässä minun luotsaamassa projektissa luokassakin. Yhdessä tehdyt asiat voi antaa luvan ja mahdollisuuden jakaa tunteita ja ajatuksia uudella tavalla ja niin olisi tarkoituskin tämänkin opintokokonaisuuden myötä.

II Empatia

on kykyä hetkellisesti samastua tai eläytyä toiseen henkilöön ja hänen tilanteeseen. Empatia antaa meille kyvyn pysähtyä toisten ihmisten luo ja pidätellä omia impulsseja ja tilan antamista toisillekin. Empatiaa voimme tuntea myös niitä ihmisiä kohtaan, joita emme arvosta. (Saarinen,2002, 74)

Empatian kehittäminen ja kehittyminen on jo lapsuudesta lähtien yksi tärkeimpiä ihmisen olemukseen kuuluvia tekijöitä. Ihmiset, joilla syystä tai toisesta on empatiataidot jääneet kehittymättä ja tulokset voivat olla karmiviakin. Kiusaamiseenkin uskon puutteellisilla empatiataidoilla olevan merkitystä ja toisen esimerkiksi luokkakaverin ajatusten ymmärtäminen voi hyvinkin vaikuttaa keskinäisten suhteiden parantumiseen ja empatian kehittymiseen.

III Itsetuntemus

 Itsetuntemuksella tarkoitetaan kykyä tarkastella ja ymmärtää itseään ja omaa käyttäytymistään. Siihen kuuluu omien eri puolien hyväksyminen ja oman itsensä kunnioittaminen. Hyvään itsetuntemukseen ei kuitenkaan kuulu oman persoonan ylikorostamista tai ylipositiivista itsetuntoa. Hyvin itsensä tunteva ihminen hyväksyy itsessään vajavaisuuden, mutta silti pitävät itseään hyvinä tyyppeinä. Tämä taas mahdollistaa myös toisten hyväksymisen ja myönteinen minäkuva on yleensä ottaenkin tärkeää ihmisen elämässä. (Saarinen, 99-105)

Itsetuntemukseen liittyy niin oman sisäisen maailman tuntemusta, että viestien vastaanottamista muilta ja näiden kahden välille löytyvän tasapainon etsimistä. Maailmankuvammekin näyttäytyy meille  siten, mistä näkökulmasta lähdemme sitä katsomaan, minkä aseman olemme itse siinä itsellemme valinneet. Jos haluamme nähdä asiat negatiivisina, se näyttäytyy meille niin. Jos taas opimme panemaan vastaan kielteisille tunteille, maailmakin voi muuttua hyväksi paikaksi. Me itse määrittelemme sen miltä maailma näyttää; annamme sille Saarisen sanoin “värin ja sisällön”.

IV Sosiaalinen vastuu

Sosiaalisella vastuulla tarkoitetaan kykyä antaa itsestään kuva yhteistyöhaluisena, osallistuvana ja rakentavana ryhmän jäsenenä sekä lunastaa lupaukset omassa toiminnassa. Tällöin täytyy pystyä olemaan osa ryhmää ja jättämään omat mielihalut taka-alalle. Arkisella tasolla sosiaalista vastuuta voidaan kuvailla omien jälkien siivoamisena se voi olla tavaroiden kierrättämistä, lajittelua ja vastuuta yhteisestä sosiaalisesta ympäristöstä ja elinpiiristä. Sosiaalisesti vastuuntuntoiset ihmiset ehtivät kiireiltään auttaa muitakin, hyväksyvät muut sellaisina kuin he ovat pitävät yleensä minkä lupaavat. Tämä vaatii Saarisen mukaan myös empaattisuutta ja impulssien hallintakykyä, että pystyy pysähtymään toisen ihmisen ääreen. Itsetuntemus ja itsenäisyys liittyvät sosiaaliseen vastuuseen: jos en ole tietoinen omista tarpeista ja kyvyistä, miten voisin auttaa muita, kysyy Saarinen myös kirjassaan.

V Vuorovaikutus

Vuorovaikutustaidoilla tarkoitetaan kykyä solmia ja ylläpitää tyydyttäviä, läheisiä ihmissuhteita. Tällaiset ihmissuhteet rakentuvat molemminpuoleiselle ajatusten ja tunteiden jakamiselle sekä luottamukselle. Kestävien ihmissuhteiden rakentamiseen tarvitaan empatiataitoja, täytyy olla myös tietoinen omista tunteistaan. Näiden kautta voidaan saavuttaa hyvä itsetuntemus ja itsenäisyys. Ihmissuhteiden syvyys kuuluu olennaisesti aitoon vuorovaikutukseen. Siihen sisältyy myös mahdollisuus tunteiden ja ajatuksien vastaanottamiseen, ilman, että mitään pitäisi varoa. Aitoon vuorovaikutukseen kuuluu myös kyky nauttia ihmissuhteista, mikä ei tarkoita riippuvuutta toisist. Vuorovaikutustaitoiset ihmiset osoittavat tyypillisesti halua osallistua yhteiseen toimintaan sekä ovat lämpimiä ja hyväntuulisuutta ympäristöönsä levittäviä. (Saarinen, 162-163)

VI Onnellisuus

Saarinen kuvailee onnellisuutta tilaksi, jossa ihminen on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, tunnetta hyvinvoinnista niin psyykkisellä kuin fyysisellä tasolla sekä kykyä pystyä näillä eväillä nauttimaan elämästä täysipainoisesti. Onnelliset ihmiset pitävät toisista ihmisistä ja yleensä myös itsestään, heillä on myönteinen minäkuva sekä tervettä itseluottamusta ja optimismia selvitä ympäristön haasteista. Usein he ovat ulospäinsuuntautuneita, mutta tulevat hyvin toimeen yksinkin. Onnellisuus on tunneälytutkimuksen mukaan yksi vahvimpia menestyjiä erottelevia tekijöitä kaikissa ammattiryhmissä, mutta erityisesti sitä tarvitaan tehtävissä, joissa motivoidaan toisia ja rakennetaan yhteishenkeä. (Saarinen, 183-184)