3.1 Onnellisuudesta

Luulen, että kun ihminen on onnellinen hän haluaa tuottaa onnea ja hyvää mieltä myös muille. Onni ja onnellisuus ei kuitenkaan aina ja jokaisessa elämäntilanteessa ole yksinkertainen asia, vaikka toisaalta kaikki on pääasiassa kiinni omasta kokemuksesta ja siitä miten elämään suhtautuu. Jos kokee jäävänsä aina paitsi ja kokee, että elämä kohtelee juuri minua aina huonommin kuin muita, ei voi olla onnellinen. Joskus on käytävä pitkä tie, jotta pääsee olotilaan, jossa kokee olevansa onnellinen. Silti uskon, että suurella osalla ihmisistä on onnesta liian suuret odotukset ja kuvitelmat. “Maan täytyisi täristä ja salamoiden räiskähdellä”, jotta voi kokea olevansa onnellinen. Mutta eihän onni ole extreme-elämys! Sehän on yksinkertainen tunne, jonakin häilähtevinä hetkinä, että minulla on kaikki hyvin, voin olla tyytyväinen, eikä minulta oikeastaan mitään puutukaan.

Juha Perttula tutkinut onnea ja onnellisuutta:

“Lapin yliopiston psykologian professori Juha Perttula on tutkinut suomalaisen aikuisen onnellisuutta. Hän haluaa erottaa onnen ja onnellisuuden toisistaan: onni on lyhytaikainen vahva elämys, onnellisuus kokonaisvaltainen ja hitaasti muuttuva kokemus itsestä ja omasta elämästä. Onnellisuutta ei opita kurssilla, eikä sitä voi ostaa. Sen sijaan onnellisuus tarkoittaa tiedon, tunteen, uskon ja intuition tasapainoa. Onnellisuus myös muotoutuu siinä kokonaisessa elämäntilanteessa, jossa ihminen on. Onnellisuudessa on tärkeintä eläminen oman elämän päähenkilönä. Jos uskoo siihen, että omat kokemukset ja käsitykset elämästä ovat onnellisuuden kannalta kaikkein merkittävimpiä, on jo saavuttanut paljon.”