3 Suunnittelua, taustaa, käsitteitä
Olen paljonkin miettinyt nykykoulua ja miten se mitä me nyt teemme vaikuttaa siihen millaisia ihmisiä meidän lapsistamme tulee. Jos siis pidämme tärkeänä sosiaalistavia opetuskäytäntöjä tuleeko lapsistamme sosiaalisia aikuisia. Entä vaikuttaako se taas heidän yksilöllisyyteensä ja oman identiteetin löytymiseen. Entä jos käytämme koulussa aina viimeisintä teknologiaa, tuleeko lapsistamme teknologian huippuosaajia ja kehittäjiä, mutta vieroksuvatko he ihan tavallisia asioita ja todellista ihmisen kohtaamista.
Pirkko Lahti kirjoittaa kirjassaan Hyvän mielen mahdollisuudet (s.17-19) siitä miten ihminen alkaa arvioimaan elämäänsä noin 40-50 ikäisenä uudelleen. Elämää on jo eletty, on tapahtunut monenlaista. Pohditaan onko elämä eletty niin kuin olen halunnut. Kiireen ja minäkeskeisyyden tilalle löytyvät parhaimmassa tapauksessa uudenlainen arvomaailma: etsitään inhimillistä kanssakäymistä, piittaamista ja turvallisuutta sekä pysyvyyttä ihmissuhteisiin. Hän pohtii samaa kuin minäkin, onko jokaisen meidän kohdalla odotettava aina siihen asti, että itse kypsyy arvioimaan tilannettaan ja arvojaan. Ja että voisikohan tätä inhimillisyyteen kasvua nopeuttaa jotenkin?
Tämän suunnittelun alla olevan opintojakson tai projektin tarkoituksena on löytää itsestään ja lähimmäisistään inhimillisyyttä. Tavoitteena on alkaa nähdä asioita uudella tavalla, joka varmasti antaa meille jokaiselle paljon. Kun näkee itsensä, kun uskaltaa antaa itsestään, tutustua omiin tunteisiin ja kohdata omat heikkoutensa, pystyy paremmin kohtaamaan maailman, muut ihmiset, myös ne heikot. Sillä, kun tutustuu itseensä ymmärtää, etten voi olla täydellinen. Olen silti hyvä. Eivät muutkaan voi olla täydellisiä, koska minäkään en ole. Silloin kun esteet oman itsensä ympäriltä on poistettu on valmiimpi kohtaamaan muita ja tulemaan kohdatuksi.
